Siikaisten Ratayhdistys Ry

Satakunta Enduro Cup on saanut mahdollisuuden järjestää ajotapahtuman Siikaisten Ratayhdistys Ry "Satamoto"-moottoriurheilualueella. Sivustolta www.satamoto.fi löytyvä rata-alueen kuvaus seuraavassa suoraan lainattuna:

"SataMoton haastava, 5 kilometrin mittainen erikoiskoe on saanut lajin harrastajien keskuudessa vankkumattoman suosion haasteellisena ja todella monipuolisena harjoittelu-, testaus- ja kilpailupaikkana.

• Reitistön kokonaispituus noin 7,5 km
• Tiet vaihtelevaa ja vaativaa kovapintaista soratietä
• Paljon korkeuseroja
• Erikoiskoekilometrejä yhteensä 3 – 5,5
• Tien leveys 6m ja aukon leveys 15m
• Huoltorakennus, lämmintä kokoontumistilaa sekä huoltohalli
• Lampi, jonka ympärillä kolme kotaa ja laavu

Tervetuloa testaamaan autoa ja kuljettajaa Suomen parhaalle testiradalle! "

Tästä reittien kirjosta olemme CC-tapahtumaan valinneet alla olevan kuvan mukaisen lenkin. Ajorytmin ajoittaisen muuttamisen vuoksi, on muutama todella lyhyt metsäkoukku. Metsäkoukut tallotaan moottorikelkalla. Radan aurausten jälkeen testiajossa leikataan vielä mahdollisia liian nopeita kohtia keinotekoisilla shikaaneilla. Rata on kuitenkin huomattavasti syheröisempää kuin jääradat, joten moottorin päälle tämä ei samalla tavalla käy. Huomatkaa tuo "Startti ja varikko"-alue, kuljettajat ajavat pakettiautonsa / perävaunut sinne. Yleisöä varten on ennen ilmoittaumisrakennusta oma parkkinsa.

 

 

Kuvassa alla vielä huolto-ilmoittautumisrakennus, jonka edessa yleisöparkki.

Päätyovesta ilmoittautumiseen.

 

 

Missä tämä nyt sitten on? Lähdetään "suuresta kuvasta" ja supistetaan näkymää kuva kuvalta.

Ensiksi Nokialta Poriin ulottuva kaistale, missä näkyy nuolen kärjessä tapahtumapaikka.

Ellei saapumissuuntasi ole Tampere, on kulku alueelle jouhevinta 8-tietä pitkin. Tuorilan risteyksestä Siikaisiin, jonka keskustassa olevasta risteyksestä vasemmalle, Lauttijärventielle.

Alakuvassa vielä tämä Siikaisten keskustan risteys.

 

Lauttijärventietä ajetaan niin kauan, että tullaan Moottoriurheilualueen risteykseen.

 

Laitetaan lopuksi vielä reittivideo, joka kannattaa katsoa täydellä laadulla - ei se silti huippulaatua ole. Reitti oli märän syksyn ajokiellon jäljiltä täysin auraamaton, joten tapahtumapäivänä tuo pohja on nopeampi.

Klikkaa linkkiä: REITTIVIDEO

Suuntimalaite budjettityyliin.

Joskus saattaa olla tuntemattomaan kaupunkiosoitteeseen suunnattaessa navigaattori kätevä laite.  Moottoripyöriin saa kaikkea hienoa kapinetta ostaa, mutta kalliita ovat ja suuriakin - nämä tuoreet versiot. Kyykkypyörässä taas ei tuota tilaa ole, joten esittelen nopean keinon kiinnittää tavallinen, vanha, autonavigaattori.
Ohjaamo on niukka, eikä kojelaudan ympäriltä löydy paikkaa, johon kääntyvä sarvi ei kolauttaisi - mikäli tuonne navin sijoittaa.

Pienen mallailun jälkeen totesin toisen pätkäsarven olevan ainoa järkevä piste telakoida ohjain.

Nylonista sorvattu sopiva pulikka, joka on 5-satkua mitattua sisähalkaisijaa suurempi.

Näimpä se pysyy pirun tiukasti paikoillaan, kumivasaralla saa naputella lopulta oikeaan syvyyteen - kunhan valmistuu.

Parin kympin navi, jonka uhraan tähän tarkoitukseen.

Porasin pulikkaan 12mm reiän, koska mittailin jalustan tuohon reikään sopivaksi.

Jalka irti ja työstämään tyköistuvaksi reikäänsä

Työstö valmis. Tämän jälkeen reikä täyteen kumi- ja muovipikaliimaa ja tappi kiinni.

Sitten naputellaan telakka sarveen ja homma valmis.

Hyvin ja tukevasti istuu, sateen sattuessa voi navin päälle kiskaista vaikka pienen, kirkkaan pussin. Ihan hyvin on kuitenkin kuplan alla suojassa - ajossa ei ainakaan kastu.

Navin mukana saapui myös autolaturi, jonka piuhan pituus riitti saapumaan istuimen alla olevasta tupakansytkäriltä perille saakka.

West Coast Street Cup 2014

Tapahtumalla on suhteet säiden haltioihin vähintäänkin kunnossa. Pahimmillaan 29ast varjossa eikä vesisadetta tarvinnut pelätä.
Itse asiassa keli oli turhankin paahtava, minä kun läksin liikkeelle nuoren tyttäreni kanssa. Nuorta ihoa ei varjottomassa lentokentässä voi kauaa ilman aurinkovoiteita pitää, joten alle tunnin kuluttua saapumisesta oli poistuttava. Jotain kuvia tuli napsittua.

Venttiilien säätö ja kaasarit synkkaan.

Kokolailla perusjuttuihin kuuluu myös venttiilien välysten oikeellisuudesta huolehtiminen, josta tässä pieni referointi.
Muusikon korvani kuuli lämpimäksi ajettuna moottorista pientä "tikitystä", eli joku/jotkut venttiilit ovat liian pienellä välyksellä. Venttiili ei sulje kunnolla ja työpaineita pääsee lautasen ja seetin välistä virtaamaan.
Tarpeeksi kamaa pois prätkästä siis ja kädet pikeen.

Nappasin tässäkin operaatiossa taas kaasarit pois, koska kone käy hieman laihalla. Tarkastin neulojen kunnon, kalvot sekä nostin neuloja yhden loven verran paksumman sopan toivossa.

Pannussa venttiilejä 16kpl, joten paljon tarkistettavaa. Operaatioon kannattaa laittaa hollille kunnollisen kokoinen paperi, johon saa mitatut välit merkkailla. Pari imuventtiiliä oli tosi pienellä välillä - aivan kuten arvasin. Imupuoli pitää olla 0,11-0,15mm ja pako 0,16-0,20 tässä mallissa - tarkista omasi valmistajan dokumentaatiosta.

Erikoisavainta ei minulla Jamppiin ollut, jolla säätöpalat saisi kätevästi vaihdettua. Juujuu, netissä näppäräsormiset kertovat kilvan, miten ilmankin saa vaihdettua... mutta oikeasti pakopuolella on niin vähän tilaa, että helppasin suosiolla pakonokkaa ylös sen, mitä tarvis oli. Tässä kuvassa demotaan irroitettua nokkaketjun kiristintä. Imupuolelle sai kyllä kätevästi talttameisselin ja pihdin kanssa palat vaihdettua.

Samalla valveutunut asentaja lukitsee nokkaketjun rattaaseen, kun nokkakeppiä hellitetään ja ketjuun annetaan löysiä, että ajoitukset pysyvät paikoillaan.

Analyysi tehty ja todettu kahden välyksen hoituvan toisista venttiileistä löytyneillä säätöpaloilla. Kaksi palaa joutui hakemaan kaupasta.

Kun välyksiä säädetään, niin on syytä hoitaa myös kaasarit synkkaan. Minulla on kotikutoinen, mutta tarkka manometri siihen puuhaan. Täytetty iloisen sinisellä 2T-öljyllä, jos kone sattuu hörppäämään nestettä itseensä.

Taas löytyi injektiotruutalle hommia. Toimii siis väliaikaisena bensatankkina.

Synkka säädetään moottorin normaalissa käyntilämmössä, tehtaan ilmoittamalla tyhjäkäyntinopeudella. Kuten kuvasta näkyy, kävivät mehustimet lievästi eritahtiin.

Säädetyn näyttämässä ja moottorin käynnissä on huomattava ero. Säädöstä sellainen nyrkkisääntö, että vivustot ovat usein "paritetun" kaasariparin logiikalla - mutta tarkasta kuitenkin poikkeustapauksien varalta. Neljä kaasaria, kolme säätöruuvia. Kaksi reunassa olevaa ruuvia säätävät kaasarin 1/2 ja 3/4 keskenään, keskellä oleva ruuvi nämä kaasariparit.
Oikoluettuna siis näin:
Ensin säädetään kaasarit 1 ja 2 keskenään synkkaan. Sitten tehdään sama kaasariparille 3 ja 4. Lopuksi nämä KAKSI PARIA synkataan keskenään.