Kypärävalo

Pimeää pukkaa ja vielä kellojakin siirrettiin, ainakaan viikolla ei siis mitään mahdollisuutta ajaa valoja vailla - kun tuolla kustannuspaikalla kuluu näin päivävuorolaisella se vähäinen valkea aika.
Viime talven treenailin todella hyvin mielin led-valolla, josta pieni kirjoitelma löytyy tästä blogista nimellä "Valoa pimeyteen". Näinpä oli selviö, että sovittelen potan päälle lediä, jollainen tuli sopivasti Motonetin "kantis tarjouksena" juuri alkusyksystä eteen.

Toinen kypäräni oli lipan kiinnitteiden puolesta kuin tehty telineellistämiseen. Hihat ylös ja lippa veks.

Kypärään oli upotettu nätisti kolme 6mm kierrettä, messinki näytti olevan materiaalina - hulppea löytö halvasta tuotteesta.

Mitäpä sitä materiaalia vaihtamaan, joten leikkasin 1mm vahvasta messinkilevystä 30mm leveää soiroa ja aloitin pienin pyyteettömin sormin taittelemaan yhtä pätkää potan profiiliin.

Muodon ollessa valmis, pulttasin toisen puolen kiinni ja mitoitin toisen reiän...

 

 ...siten, että pakollinen pultin kanta mahtuu olemaan liuskan ja pinnan välissä.

Talon rakentamisesta jäi monta rullaa eristenauhaa jäljelle, jossa on tautisen pitävä liima toisella puolella, toisella kankainen pehmeä pinta. Tällä vuorasin telineen kypärään päin tulevat osat. Tässä vaiheessa on siis valmistunut jo vertikaalisesti asennettava lyhyt palanenkin.

Myös pultti ja prikka saivat sinisen "kangastuksensa". Sitten pulttasin led-valon kiinnitysraudan apinan raivolla messikiliuskoihin kiinni ja asensin valon.

Koko komeus kypärään kiinni ja tukevasti tuntuu istuvan. Johto on syytä vetää ilman ulkoisia lenkkejä, oksa sen metsässä muuten seivästää irti.

Lähikuvaa johdon reitistä, ennen lipan asentamista.

Lippa paikoilleen. Tämä on puhtaasti ulkonäköseikka, valotehoa tuo lätkä heikentää, koska osa keilasta osuu suoraan siihen.

Ledin mukana tullut johto oli juuri sen mittainen, että siihen liitettyä liitintä pystyy yksin operoimaan. Liittimeksi valitaan luonnollisesti kosteussuojatut pikamallit, pinnit varmistin vielä tinalla puristelun jälkeen.

 

 Akkuna viime talven toiminut 12V / 2,6Ah saa palvella tämänkin pimeän seasonin, tuntuu riittoisalta paketilta. Välijohdoksi juuri sopivan mittainen, joka yltää ristiselältä kypärään. Mitään ylimääräisiä hienouksia ei Enskaan kannata tuupata, olosuhteet ja käyttö ovat melko karua. Valot laitetaan päälle tökkäämällä liittimet yhteen ja siinä se.

Testi tuotti halutun tuloksen. Pirusti ottaa keila lippaan, taitaa joutaa pois. Tehokkalta tuntuu, minun vauhdillani tällä kypärä- ja prätkän ajovalolla pärjää kyllä.

 

Akun pusken nippusiteillä suoraan panssariin, johdon saa myös sidottua tähän härveliin kätevästi. Takki päälle ja kauluksesta johto käytettäväksi. Tuon akun toisen puolen ja sivut olen vuorannut tarratiivisteellä, joka on ikkunoihin tarkoitettu. Tekee pinnat kitkaisiksi, sekä tarjoaa pienen pehmusteen.

Antaa tulla pimeä, "molen" valmis!







 

 



Syysloman löydöksiä.

Ameriikkalaisten käyttämä nimike "Dirt bike", (suom."Kurapyörä"), on eittämättä oiva termi. Nämä kulkineet viedään niin ääriolosuhteisiin, suhteutettuna niiden sisältämään tekniikkaan ja valmistustoleransseihin, että kannattaa järjestää usein niitä hetkiä, jolloin tämä nimi ei täsmää - eli kunnollinen puhdistus ja huolto.

Esittelen seuraavassa syysloman löydöksiä kurapyörien sisältä.

 Aivan loman alkaessa sain toimeksiannon perehtyä Husqvarnan keulaan, joka ei toiminnaltaan ollut tyydyttävä.
Välittömästi keppejä painellessa kävi selväksi, että toisesta puuttui täysin paluuvaimennus, eikä puristuskaan paljoa vastaan laittanut.
Marzocchin kepit olivat yksikammioiset, jossa puristuspakka on aivan iskarin alapäässä. Tämä sama rakenne on muissakin 1-kammioisissa, joten näiden öljynvaihdossa ei kannata aikailla, kaikki paska makaa tuolla.
Jakajaventiloinnin päällä olevan jousikuormitteisen levyn kuuluu puristettaessa sulkea korkeammalla olevat reiät, jotta öljy joutuu kulkemaan shimmien läpi. Yhteen reikään oli kuitenkin tehnyt pesänsä käytetty nitojan niitti, joka piti levyä väkisin auki. Mistä hiivatista on niitti putkeen päässyt (?), tod.näk. huoltoa suoritettaessa on avattu jokin osapussi ja niitti lottovoiton omaisesti osunut putkeen.
Tämä selittää mietoa puristusvaimennusta, jatketaan etsintää, kuin verkonpaikkaaja.
Seuraavaksi tarkastelin shimmipakkaa, joka selvästi irvisti avoinaisena yhdestä kulmasta. Sieltähän löytyi näpsäkän näköinen, siniseksi eloksoitu alumiinin pala.
Samalla ratkesi paluuvaimennuksen puute, öljy pääsee puristuspakan läpi väärään suuntaan.
Alumiininen lukkomutteri oli tosi louhitun näköinen, ja värikoodi täsmää tämän palasen kanssa. Miksi tuota mutteria on louhittu, on täysi mysteeri - tuosta kun on helppo ottaa kiinni 19mm avaimella, eikä materiaalia irtoa. Voipi olla, että pakista ei ole löytynyt kuin huono jakari tai pihdit.
Huollon jälkeen toivottavasti kuopat ovat tasaisempia ja kivet pienempiä, ainakin toiminta muuttui jo näppituntumalla ihan tavattomasti.

Nitojan niitti

Alumiinin pala shimmipakan päällä.

 

Alumiinin pala lienee peräisin yläkorkin lukkomutterista.
 

Sitten vielä toinen kapine, joka minun oli kunnia vastaanottaa huollettavaksi; kaasutin samanlaisesta Hondasta kuin itsellänikin on (luit oikein, kaasutin - joillakin on vielä niin wanhaa kalustoa, että ruokailu tapahtuu ilman elektroonista ruiskua).
Oletuksena oli, että saattaa olla likaa sisällä. Aivan oikein, sitähän riitti.
Lähes jokainen osa on kittaantunutta paskaa täynnä, valitan huonoja kuvia, laiskuuttani näppäsin nämäkin taas puhelimella.

Suutinpesän yläosakin oli täynnä hiekanjyvää....

...sekä kohokammion pohjakuppi. Eipä ole ihme, että joskus kävi tyhjäkäyntiä, joskus ei. Hiekkaa on kulkenut tasaisen tappavasti läpi "ruokatorven".

Muutama valikoitu osa sai komennuksen läydä ultraäänipesussa.

Hienoa katsella, kun kanavista ja onkaloista puskee likaa. Pesua minun makuuni, samalla saa vaikka lukea päivän lehden.

Melkoinen satsi santaa ja muuta kuraa jäi pesurin pohjalle, suuri osa poistui pesuveden mukana jo lavuaariin.

Hohtavan syväpuhdasta, kyllä taas kelpaa.

Porukalla liikkumassa

Tässäpä oiva vinkki esimerkiksi työporukan tyky-päivään tai vastaavaan ohjelmaksi.
Olemme opiskeluaikoina perustetun yhdistyksen puitteissa pitäneet yli kymmenen vuoden ajan syyskokouksen kaksipäiväisenä, seuraavalla konseptilla: lauantaina aktiviteettia - kokous - sauna ja Sunnuntaina toivutaan.
Tänä vuonna oli järjestävällä taholla ideat aktiiviin hakusessa, kunnes mieleeni juolahti vuokrata velipojalta maastopyöriä ja mobilisoidaan mökkeilyn oheen pyöritys metsäpoluilla.
Lastasin kokouspaikkaan lähtiessä peräkärryyn 10 kpl maastopyöriä ja yksi yhdistyksen jäsen huolehti sopivan reitin, sekä kaksi olutkätköä matkan varrelle.

 

Pelipaikka ei olisi voinut paljoa parempi pyöräilylle olla, Säkylän kuivaa hiekkakangasta. Vuotuista aktiviteettia ei oltu muille kavereille kerrottu, ainoastaan kehoitettu ottamaan verkkarit mukaan.

 

Kun koko remmi oli kasassa, lähdimme reippailemaan. Toinen taukopaikoista oli mahtava laavu, johon olutsäkin ohella oli jemmattu myös makkarat mieheen.

Valmiiseen nuotiopaikkaan oli muikea sytyttää roihu laavun lähellä olleen liiterin kuivista puista. Joidenkin puuskutuksesta oli pääteltävissä, että taukopaikalle saavuttiin juuri oikeaan aikaan.

Osa porukasta on tässä niin tohkeissaan, että kuvaaja saa rauhassa sohia kännykällä tunnelmapaloja.

Kelpo lenkin jälkeen on vielä hoidettava muodollisuudet pois, eli kokoustaminen aurinkoisella terassilla. Säätietoja tutkaillessa näyttää, että olimme liikkeellä syksyn viimeisessä lämpimässä viikonlopussa.
Kokouksen jälkeen saunaan ja kamerat pois...

Mikäli tämä idea tuntuisi sopivalta myös sinun aktiviteettinälkääsi, ota yhteyttä Artoon tämän linkin kautta, tai jätä viesti kommenttikenttään tähän blogiin.
Artsilta saat tykypäivääsi vaikka "avaimet käteen" periaatteella valmiin retken.

Sänkicrossia

Syksyisiä lajikkeita endurolaarissa ovat epäilemättä sänkicrossit. Metsärannan cuppiajoissa oli kolmas maastokoe pellolle siimoitettu ilottelu, josta jäi pieni kipinä kytemään.
Sopiva pelto löytyy esim. Siikaisista, jonne kunnon nysvärin tavoin ensiksi tietokoneella reitin piirsin.

 

Kotona oli sopivasti rankahommat käynnissä, joten nippu reittikeppejä oli pikaisesti valmistettuna. Huolellisten valmistelujen ansiosta, oli vartin homma pystyttää tuo reitti pellolle.

Voimalla neljän miehen tuota sitten päivän sorvasimme, maltoin jopa ihan pienen pätkän kuvata.