West Coast Street Cup, Porin lentokentällä

Männä lauantaina kiihdyteltiin vajaata puolta kilometriä, fotoja aurinkoiseltä päivältä :

Järilän enduroreitin avajaiset.

Järilän mainiolla maastolla on nykyisin uusi isäntä, Karhuenduro ry , joka on kääräissyt hihat ja kunnostanut reitin. Kieltämättä meno alkoi olemaan tuolla aika villiä, sekä hoidon puuttuessa hiekkaosuudet olivat turhan pattiset.
Nyt on luvat kunnossa, reitti rakennettu erikseen senioreille ja junioreille - selkeästi merkittyinä.
Avajaistapahtumassa keli helli, aurinkoa ja pöllyävää hiekkaa.  Seuraavassa jokunen kuvatus, jonka napsaisin ajelun lomassa.

Saunareissu Saarenmaalle.

Syksyn retken tuoksinassa, sopivassa humalatilassa, tuli mutistua jotain keväästä ja Saarenmaasta. Tuumasta toimeen sano, pian neljällä poikalapsella olikin käsissä 136euron lippupaketti, joka käsitti meno-paluut yhdelle henkilölle kera moottoripyörän.
Treffattiin Porissa legendaarisella Kespalla ja lähdettiin perjantaina 8:30 liikkeelle. Eka stoppi oli jo Huittisissa.

Taukoja pidimme sen verran reippaasti, että 13:30 starttaavaan m/s Star lauttaan tulikin pikku hoppu. Ehdittiin kuitenkin. Teipattiin pyörät laivaan ja poistuttiin tuliaisten alkulähteille. Pyörät kuitenkin jota-kuta kiinnostavat, niin listataan nämä uskolliset juhdat näin heti jutun alkupuolella.
Kawasaki ZRX 1200 vm. 2003, Suzuki GSF 1200 Bandit vm.2005, Suzuki GSX-F 750 vm. 1999 sekä Honda CB750KZ vm. 1979. Moottorin virkaa tässä virkeässä wanhuksessa toimittaa 900cc Bol D'Or.

Oluset jäivät yhteen "tooppiin", koska Viron poliisi ei anna titrata senkään vertaa mitä Suomalaiset kollegansa. Kaikki takalaatikot, verkon aluset ja reput tankkasimme toki halpoja tuliaisia täyteen. Laatikollinen tuliaisia maksoi 9,99eur

Tallinnasta taivalsimme moottorimarssien Virtsun satamaan, jossa veloitus mieheltä ja pyörältä oli maltillinen 5,60eur. Lauttoja kulkee puolen tunnin välein, poislukien erityisen rauhalliset hetket - jolloin toinen lautta lepää. Tunti on tällöin maksimi odotusaika.

Mökkimme sijaitsi aivan Saarenmaan länsiosassa, joten jouduimme pyyhkäisemään vielä kelpo siivun saunaan päästäksemme. Juuri ennen mökkipihaa meinasi hirvi puskea Kawasakin kylkeen, klassisesti auringon laskun aikaan. Jarrutus näytti olevan murtosekunnin luokkaa, mutta asvikseen piirtyi kuitenkin vajaa 10m lakua. Sen kummemmin dramatisoimatta voin vakuuttaa, että tilanne oli todella lähellä.

Sauna päälle ja tuliaiset kauppaan. Saattoi venähtää melko myöhään, kuka tuota muistaa...

Aamulla oli aikaa käyskennellä mökkiympäristössä ja antaa maksan paiskia ylitöitä. Uskomattoman hienoa maalaismaisemaa, jossa kelpasi rauhoittua.

Mökissä olisi ollut tilaa suuremmallekin revahkalle, tänne olisi mukava palata toistamiseenkin. Mökin vuokra oli 15eur / henkilö / vuorokausi.

Mökin omistajapari asusti samassa pihassa ja palvelu pelasi. Aamulla huomasin jalkani alle laitetun "tassun", tiskit tiskattiin ja saunanpesä ladattiin täyteen ajolenkkimme aikana.

Lauantain aikana kiersimme reippaan lenkin. Mikäs siinä ajaessa - tiet hyviä, nähtävää riittää ja keli oli upean keväinen.

Aivan luoteessa poikkesimme näpsimään otokset hienosta kirkosta...

...sekä ehjästä tuulimyllystä. Näitä myllyjä oli kovasti paljon, useammat täysin romukuntoisia.

Tupakkimiehiä kun on pari mukana, niin eipä tarvitse tauoitta ajaa. Hyvä näin, reissussa ei saa olla kiirus.

 

Hieno oli myös saaren pääkaupungin (ja ainoan kaupungin) linna. Kyse siis Kuresaaresta. Kaupungin perällä oleva linnake on museoitu, joten romuläjässä ei tarvitse tallustaa. Muurien läpi johtaa tunneli,

jonka jälkeen päästään varsinaiseen linnapihaan. Linaa on alettu jo 1300-luvulla rakentamaan, mutta varsinaisesti valmiiksi tuo on tehty Tanskalaisen hallinnon alaisuudessa 1400-1500.

Jumakaut, jätkäthän on kuin levyn kannessa - vain musa puuttuu.

Takaisin mökille ja alkuperäiseen teemaan. Grilli ja sauna kuumaksi, tuliaisten nauttimista ja tiukkaa tuijotusta kelloon. Aamulla lähtö aikaisin, joten koko yötä ei voitu myrkyttää. Hauskaa oli.

Sunnuntaina piti olla se reissun huonoin keli, mutta ei oikein jaksanut sataa. Vaikka pönttöjä seinään olikin naputettu, eivät nämä pääskyt pesää tehneet, vaan metrejä oli nieltävä.

Saattaa olla, että jonkun kerran kävi mittari aika syvällä, josta johtuen olimmekin todella ajoissa lauttaa odottamassa Virtsussa.

 

 Kyyti oli niin tasaista, että tällä lautalla ei tarvitse huolehtia sitomisesta. Nyt näkyi jo pari muutakin mopopoikaa, liikaa ihmiset tuntuvat pelkäävän kevätkelejä.

 

Viimeinen tauko ennen  Tallinnaa. Täällä oli aamulla satanut, joten tie oli märkää ja päätimme kokeilla sadevarusteita.

Tallinnasta Suomeen mentäessä olikin prätkää enemmän. Isolla liivikerholla oli ollut rallit, sekä toisaalla Virossa suuri motoaiheinen rompetori. Enduro väkeäkin bongasin, Vetomiehet järjestivät ajoleirin, joten TM-väritteisiä nuorukaisia oli laivalla muutama.

Paluumatka oli ollut hyinen. Lautta oli Suomessa 18:30 ja asteita kolme. Minulla oli hotelli Espoosta varattuna, jonne jouduin töiden puitteissa jäämään pariksi päiväksi. Tänä aikana kesä laskeutui myös meille, joten paluu tiistaina iltapäivällä oli kesäistä juhlaa.
Reissun teemana oli "varaslähtö kesään", joka onnistui nappiin. Seuraavaa odotellessa, joka tulikin jo lukkoon lyötyä - päihtyneenä tottakai.

Suoraa toimintaa.

Oho, blogi kökkii tyhjäkäynnillä - onneksi minä en. Tässä on heti cupin loppumisen jälkeen räjäytetty Kotarin kone paloiksi, sekä vietetty hyvässä herraseurassa moottoripyöräretki ulkomailla. Jupistaan tässä julkaisussa tuosta koneen aukaisusta ja vetäistään seuraavaan kunnon "matkapäiväkirja".
Kuten huomaatte, mainonnan maailma saisi minusta oivan työratsun, mutta kokeillaan nyt edes jonkinlainen kertomus tuosta mainiosta reissusta taikinoida.
Koneen avasin, kun takalistossani tunsin koneen tärisevän normaalia enemmän. Pikainen öljyntäyttöaukosta tehty silmäily paljasti, että kytkinkorissa olivat kaikki palaset tallessa, joten aavistelin kampiakselista heittoa löytyvän.
Taktiikaksi valitsin pikaisen "raottamisen", eli ostoskoriin tipahtelivat ainoastaan lohkon tiivisteet ja kampikammion stefat, jotka näillä tunneilla oletettavasti ovat vaihdon tarpeessa.
Koneen saa avattua niin, että kytkintäkään ei tarvitse purkaa. Vaihteistossa kaikki pinnat ovat kuin uutta, sekä jokainen laakeri tuntuu terveeltä.

Laakerin pinnasta huomaan peräseinältä saakka, että aavistukseni osui oikeaan. Kampiakselissa on heittoa, joka on aikaansaanut "timanttikuviointia" pintaan. Kulumaa en vielä mittaamalla löydä, joten muuten todella terve laakeri saa vielä jäädä myllyyn pyörimään.
Tämä sama kuvio muuten löytyi hienosti kampurastakin - kiertokangen puolisella kaulalla ei mitään jälkeä, vastapuolella taasen vahvimmillaan. Mukaili täysin mittauksen löydöksiä.

Kampura työpaikalle, jossa huolellisesti tuli jokainen suunta tarkistettua. Sorvilla ei saa missään nimessä puristaa, puristamisen näkee muuten heittokellolla aika hienosti. Tämän lisäksi kampuraa pyöritettiin myös vapaana pukeilla jne. Limppujen epäkeskeisyys "pyörivässä suunnassa" oli uskomattoman hyvällä tolalla, ei satasen heittoa.
Sen sijaan kampura oli alkanut klassisesti leviämään limppujen ulkosyrjiltä mitattaessa, +0,07mm vastapuolelta kiertokangen tapista. Naputeltiin pienillä iskuilla suoraan, eiköhän tuo kiertokangen vaihtoon saakka taas hyvin toimi. Oikeastaan pitäisi tehdä kampurasta 3D-tiedosto, jota vasten voisi suoraan mitata ilman pyörittelyjä työpaikalta löytyvällä Faro-mittalaitteella, vaikka tämä saattaisi olla jo tarpeetonta hifistelyä.

Toinenkin olettamukseni osui oikeaan, magneettoon on alkanut tihkua hieman 2t-öljyä, joten stefan toiminta ei ole enää uutta vastaavaa. Mittarissa on nyt 180h, joten oli jo aikakin kurkata koneeseen - joka kaiken kaikkiaan on todella hyvässä kunnossa. Tässä Kotarin enskassa on niin suuret pyörivät massat, että absoluuttinen suoruus kampurassa näiden tuntien jälkeen olisi ihmeenä sitä luokkaa, että metallin parissa ammatikseni puurtavana olisin kyseisistä seoksista todella kiinnostunut.

 

Stefan sai kiskaistua kätevästi kovasti kotikutoisella negatiivisen vasaran korvikkeella, mutta uutta ei takaisin "vastakarvaan" saanut asennettua.

 

Siksi jouduinkin lämmittämään lohkon ja napauttamaan runkolaakerin irti. Pakoaukon säätimen laakeria (tai sen muovikuoria) suojasin alumiinilevyllä, joka toimii rattaiden lukitsijana kun päätymutterin kanssa puljataan.

Kun stefa oli asennettu sisäkautta, leikkelin suojaksi paperin ja lämmittelin lohkon uudelleen. Laakeri oli tämän ajan pakastimessa, joten montaa napautusta ei tarvittu tämän asennukseen.

Toinen puoli onkin helpompi, koska rullalaakerin sisäkehä jää kampiakseliin kiinni. Sisäkehän saa muuten poistettua 2-jalkaisella ulosvetäjällä kunhan ajat rälläkällä terävät urat - mutta varovasti, muuten on kampura entinen.

Taas on wanha pata kasassa, toivottavasti ajotunteja kertyy vähintään 50, ennen seuraavaa kurkaamista.