Kaasari tulvii

Tätä tekstiä ei kuuluisi olla olemassakaan, koska kaiken piti olla kunnossa.  Maalari lupaili tankin valmiiksi Pääsiäispyhiksi, joten tarkoitus oli vain kiskaista bensalaari kiinni ja ajaa minkä ehtii - kelihän oli uskomattoman hieno koko pyhien ajan.
Kakkospytyn kaasari laski kaiken lävitseen ja samaan hyömyyn "kuivan kauden" jäljiltä myöskään bensahana ei pitänyt kunnolla, joten bensaa riitti huomattavasti enemmän kuin vain kohokammiollinen.
Illalla kiinnitetty ja huolella tankattu kulkine järjesti aamulla yllätyksen. Tallissa tuoksui bensiini oikein huolella, lattiat lainehtien. Onneksi pakoputken kollektorin liitos sallii bensan pudota, joten vikaisa sylinteri oli helppo paikantaa.
Mukavana yksityiskohtana kaiken keljutuksen ohessa mainittakoon, että tulppa irti moottoria pyritettäessä sain kelpo paineella bensat silmilleni - vaikka tukkeeksi jotain paperia laitoinkin.
Taltioin samalla tämän pikaisen operaation kännykälläni ja jaan tänne muutamin saatesanoin - olkoon tämä rohkaisevana "miniartikkelina" niille, joita rivinelkun kaasarien huolto pelottaa.
Huolimatta luotaantyöntävän täysinäisestä näkymästä, ei rivikoneen kaasarien pikahuolto ole mikään karmea tehtävä. Katteet ja tankki irti, kukin tyylinsä mukaan, jonka jälkeen osapuilleen seuraavasti:
Akku pitää irroittaa, sekä ilmanputsarikotelon ruuvit poistaa - näin putsarikotelo liikkuu muutaman sentin taaksepäin.
Kaasarin asentotunnistimen sähköliitin irti (älä siis irrota tunnistinta, asentonsa on tarkka), sekä ryypyn vaijeri kaasarin päästä auki.
Löysää klemmarit sekä putsarikotelosta joka kaasarin osalta, että imukurkkujen klemmarit. Klemmarit saavat jäädä muuten paikoilleen.
Vedä koko kaasutinpaketti irti imukurkuista ja liu'uta pois paikoiltaan. Pitäisi mahtua tulemaan, auta kädellä putsarikoteloa pysymään niin takana, kuin mahdollista.
Vain ultrapesussa tms. joudut ottamaan kaasarit pois "paketista" yksitelleen, normihuollossa koko satsi saa olla kiinni - ja syytä onkin, synkronisoinnit yms. menee ketuilleen.
Pikaliinoilla sarveen roikkumaan asetettu paketti sallii kaasuvaijerienkin olla koko ajan paikoillaan.
Huolla aina yksi mehustin kerrallaan, osat eivät näin sekoa keskenään.

Kohokammio kannattaa ennen avaamista valuttaa tyhjäksi hölläämällä ruuvia, joka alakuvassa on juuri puolivälin alla, keskilinjasta vasempaan.

Kohokammio irti neljällä ruuvilla ja kuvassa poistettuna. Tässä näkymässä pääset vaihtamaan suuttimet, mittaamaan bensapinnan ja muuta mukavaa. Itse huomasin mitattuani, että bensapinta on aivan liian korkealla, eikä koho paina neulaventtiiliä kiinni. Manuaalista löydät mittauskohdan, sekä oikeat millimetrit. Minulla oli 19mm mitattuna, manuskan mukaan pitää olla 22,3-23,3

Ennen paketin takaisin työntöä, epäilevänä Satakuntalaisena testasin kaasarin vuotamattomuuden. Kaasarit ovat yleensä paritettu niin, että kaksi vierekkäistä jakavat saman tulvimisputken, sekä bensan syötön.
Tuuppasin ruutan bensaletkuun kiinni ja täytin bensalla.
Kaffeet välissä ja saatoin huomata bensan pysyneen, joten sitten masiina läjään.
Samalla putsasin tankin hanan ja vaihdoin sinne O-renkaan.
Prätkien bensahanathan toimivat niin, että normaalisti "auki" tai "varatankilla" asennossa bensantulo sallitaan vain kun moottori käy. Koneen imukurkusta lähtee pieni letku hanalle, joka "imee" jousikuormitteisen kalvon ja kalvossa kiinni ollut alumiinitappi O-renkaineen poistuu polttoaineen tieltä.
Käännettäessä hana asentoon "pri", virtaa polttoaine ilman moottorin käyntiä. Tämä siksi, että moottorin huollon jälkeen, tahi pitkän säilytyksen perään saattaa kohokammiot olla tyhjänä.

Kasauksen jälkeen vielä nippu "indikaattoripaperia" mopon alle, kun en purematta niellyt pitävyyttä. Bensahana kyllä piti, sen testasin laittamalla polttoaineet sisään ilman bensaletkun asentamista. Ei vuotoja.

Pyhät loppuivat, mutta loppui onneksi tällä haavaa remonttikin - niin, että juuri ehti iltasella tunnin lenkin naputtelemaan. Eikä ollut lainkaan pöllömpää - Pääsiäinen, +17astetta ja helvetisti vääntöä perseen alla.

Katuprätkän keulahuolto

Naputellaan muutama sana kuvien tueksi, hieman tavallista laajemman keulahuollon osalta perinteiseen rakenteeseen. Näitä "ei usd"-keuloja laitetaan tänäkin päivänä vielä retroihin sekä customeihin, ja ohjeistus on pienin vivahde-eroin käypäinen suureen joukkoon eri merkkisiä toteutuksia.
Mopo keskijalalle, jokunen kalikka ja pehmustetta tukemaan niin, että eturengas on ilmassa.

Jarrusatulat kannattaa laittaa roikkumaan vaikka pikaliinoilla ja lokasuoja irroitetaan. Etupyörä poistetaan tämän jälkeen.

Avaa yläkolmion kiristyspultti ja helppaa iskarin korkkia hieman auki. Tässäkin oli laitettu korkit aivan sairaan kireälle, ei mitään tolkkua. Korkki laitetaan vain napakasti kiinni, koska sen jälkeen kun yläkolmio kiristetään niin tuo tulppa ei lähde mihinkään vaikka olisi ollut sormikireydellä.

Kun iskari on käsissä, otetaan tulppa irti, sekä sen jälkeen mahdolliset "irtoavat" osat - seuraaja sekä aluslevy löytyivät täältä. Jousikin sieltä vielä toivottavasti löytyy...

Putkesta tyhjennetään öljyt (mönjät) pois. Sen vähän, mitä katuprätkien keuloja olen huoltanut, niin huomaan näiden iskareiden huolloista säästeltävän. Eivät ehkä niin paljoa tarvitse ominaisuuksia kuin enduro liukkaassa suomimetsässä, mutta turvallisuustekijä on tämäkin liikenteessä.

Tyhjennetty putki nätisti pukkiin, esim. alla kuvatun tyylisesti.

Purkuruuvi vaimentimelle löytyy aivan pohjasta, jota lähdetään avaamaan.

Kerran kymmenestä tuon saa helposti auki "käsipelillä", koska vaimennin pääsee sisällä pyörimään, eikä pultti löystyttyään lähde aukeamaan. Tavallinen 8mm kuusiokolohylsy ei ylettänyt tässä tapauksessa perille, joten sahasin tavallisen kuusiokoloavaimen poikki,

...ja pyöräytin sitä pulttipyssyllä kera 8mm hylsyn. Kiitos massahitauden, vaimennin ei ehdi pyörähtää niin nopeasti kuin pulttimopo, joten pultti on käsissä todella vaivattomasti.

Pultin poiston jälkeen saatkin pudoteltua vaimentimen pois. Tuo vaimentimen päässä oleva nylon holkki löytyy vasta, kun sisäputki on poistettu. Kuva ei ole aivan "kronologisessa" järjestyksessä.

Irroitetaan kivi- ja pölysuojat

...sekä kaivetaan varovasti sokka irti.

 Putki kouraan ja pakotetaan sisä- ja ulkoputket erilleen tasaisin vedoin. Tämän jälkeen poistetaan varoen liukuholkit ja stefa.

Minulla oli suuri syy epäillä putkien suoruutta, joten tein hyllynkannattimista nopean tuen.

Nuo kätöseni hedelmät pulttasin kiinni kakkosnelosen pätkiin.

Tein vielä päätystopparin toiseen puoleen ja heittokello putken keskelle.

"Vaivaiset" 5,4mm oli heittoa, joten pienen äkkipysäyksen ovat joutuneet sietämään.

Merkata kannattaa jo tässä vaiheessa "korkein" ja matalin kohta, jos putkille on aikomus tehdä jotain muuta kuin laittaa metallikeräykseen.

Alla oleva kuva vielä simuloi, miten paljon tyhjää jäi, vs. kohta jossa juuri vastapuolella mittarin kärki tapasi putken pinnan.

Taipuminen oli tapahtunut jälleen aivan alakolmion alta, eli tiivistepintaa tuossa kohdassa ei ole. Putkessa tuntui aivan pieni ryppy, kun tarkkaan sormilla koitteli.
Tämä putki siis kannatti suoristaa, joten messingistä pienet lestit sorvipakan leukoihin sekä tunkin alle ja ei kun taittamaan takaisin. Sorvissa on näppärä suoristella, on tukeva ja saa tunkkauksen välissä pyöriteltyä jäljellä olevaa heittoa. Tästä tuli suora, enkä onnistunut lisää ryppyjäkään saamaan aikaan.

Takaisin tallissa ja hyvin voideltu uusi stefa putkeen.

Liukuholkit paikoilleen jne. Putki kasataan kuin purettiinkin, mutta päinvastaisessa operointijärjestyksessä. Öljyt laitettiin ilman jousta, sisäputki syvimpään asentoonsa painettuna. 555ml 10W öljyä, tyhjää piti jäädä sisäputken yläosasta öljypintaan 121mm.

Entinen käyrä, nykyinen suora putki valmiina nielemään monttuja, joita Suomen teillä tänäpäivänä valitettavasti riittää.

Tekstihiljaisen Maaliskuun tapahtumia.

Muistuupa mieleeni talvinen näky, jossa eittämättä tyylikkäisiin pukeutunut nuori nainen ajoi fillarilla pakkasessa. Ristiselkä paljaana, ilman päähinettä sekä hanskoja. "Tyyli on köyhän perusoikeus", tokaisi tuttuni.
Hieman tuli tuohon liittyvä olo, kun talon uutta moottoripyörää olen pyrkinyt puhtaaksi saamaan. Nakuhan on siis prätkänä tyylikäs, mutta verrattuna kokonaan katetun pesuun, on homma järkyttävä.
Eihän tuota saa palastelematta pestyä. Alla olevan kuvan jälkeen on tallissa saanut vielä irrottaa osa kerrallaan, jotta jokaisen katveen saa kiiltämään.
Myöhäistä kitistä, vanha on myyty ja tämä maksettu - sitten pestään hieman kauemmin.
Tarinan opetus siis on; tyylikkyys ja käytännöllisyys harvoin korreloivat.

Toukokuussa Parolasta alkavaa CrossCountry-kautta ennen ehtii ottaa parikin harjoituskisaa alle, josta ensimmäinen on seuraavassa kuvassa juuri alkamaisillaan. Paikkana oli Porin Yyterin crossiradalla/ympäristöön tehty lenkki. Yllätys oli perin positiivinen, että kunto on heti tässä vaiheessa kautta hyvä. Kaksi tuntia ajoa raskaassa, upottavassa hiekassa yhdellä nopealla tankkauksella puolivälin krouvissa, eikä kunto piiputtanut missään vaiheessa.
Mainospuheena pitää CC-lajia kehaista, sopivan yksinkertaista. Kalustoksi sopii sekä motocross- että enduropyörä, ei laskelmia AT-asemille jne. Yhteislähtö ja kahden tunnin jälkeen "pisimmälle" ajanut voittaa. Oman jaksamisen kanssa pitää olla sinut, jotta osaa jaksottaa ajorytmin oikein. Liian hitaasti ottaen paljon kirittävää, taasen turhan kovaa startista rehkien on loppupäässä aivan katki - joka yleensä näkyy kellossa ja "tilanteiden" määrässä.

Siltarumpupolitiikkaakin on ehditty touhuamaan, kun enskalenkin poikki oli ilmestynyt oja. Kaksi pikkutukkia yli ja timpurinkynän välillä n.70cm lyhyitä "kakkosnelosia" kansiksi. Pienet rimanpätkät mahdollista sivuluisua rajoittamaan - tai antamaan psykologista apua.