Matkalla tuntemattomaan

Otsakkeen teksti on tietysti siteerausta Pelle Miljoona Oy:n mainiosta kappaleesta, mutta vähintään tämän kaltaisia tunteita oli päässäni, kun levittelin etuiskarien shimmilevyt pitkin työpöytää.

Vaikka huoltoja olen tehnyt keulaputkiin n+1 kertaa, olen tietoisesti jättänyt iskarin luonteen muuttamisen toisille. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea ja tämän tyyppisen tietotaidon hankkiminen on todella työlästä. Viime viikonloppuna kovasta keulasta saatu kolmen tunnin "vasarointi" Karhuenduron Euran ajotapahtumassa sisuunnutti kuitenkin tarttumaan toimeen ja helppaamaan crossiin suunniteltua ventilointia SuomiEnskaan paremmin sopivaksi.
Hihat ylös, iskarit palasiksi telineisiin ja terhakkaana toimeen.

Tässä kuvassa on huolellisen suunnittelun tuloksena saatu uusi shimmikartta jo menossa vaimentimeen. Showan kaksikammiokeulassa on samassa paketissa kaksi shimmipakettia samassa nipussa, välilevyllä erotettuna.

Jot'ei mitään peruuttamatonta tapahtuisi, rakentelin exceliin shimmikartat alkuperäisestä ja nyt muutetusta. En näitä suuremmin tässä analysoimaan ala, mutta kelle tälläinen virittely on tuttua niin huomaa yläkuvan alkuperäiskartan virtausvastuksen kevenneen alakuvassa olevassa "Kuusiston enskamuunnoksessa" kokolailla paljon.
Ylhäällä ja alhaalla oleva 1-30 numerointi kuvaa shimmilevyn halkaisijaa millimetreinä, pystysuunnassa oleva numerointi reunoissa yksinkertaisesti shimmilevyjen laskurina.

Päivitystä 28.9.2013.
SatakuntaEnduroCUPin ens. ajopäivä takana ja keula toimi juuri kuten toiveissa oli. Fiiliksilleni sain vahvistuksen vielä ajokaverin taholta, joka ajoi pyörälläni viimeisen kierroksensa.
Kädet pääsivät helpolla ja kivet reitillä "pienenivät". Vielä kun saisi jäykällä keulalla kivikossa hankitun "apinan pois selästä", mentaali sakkaa nyt ennen iskareita.
Honda takaiskarille taasen pitää antaa iso käsi, yhdessäkään pyörässäni ei ole ollut pelkillä klikkereillä niin suurta säätöskaalaa kuin tässä. Löysimmillään on SuomiMantsaan suoraan käypä ja tehtaan säätöihin ruuvattuna todella "tönkeä" crossikelpoinen.
Keula ja perä saa olla nyt pitelemättä seuraavaan huoltoväliin saakka.
Nyt kun uusi kausi on käsillä, pitää tuloslistalla ylöskiipimisen puolesta ottaa raskaat aseet käyttöön. Aamiainen on hyvän suorituksen peruskivi, SEC-mukillinen kahvia, pari karjalanpiirakkaa päällisillä ja purkillinen Pilttiä.

Linkun laakerin vaihto.

Blogin päivitystahti liikkuu surkean ja kelvottoman välimaastossa, joten laitetaan varsinaista "jättipaukkua" odotellessa pieni mallisuoritus linkun laakerin vaihdosta (mikä on tuo jättipaukku???).
Iskarin alapään laakerin vaihtoväli on tuplat tiheämpi kuin muut laakerit, johtuen iskun suorasta kohdistumisesta tähän laakeriin - sekä näitä yleensä on vain yksi pesässä, kun kahdessa muussa on laakeripari.

Irroittele asiaankuuluvalla kalustolla kolmiopala ja kiinnitä vaikka pultit takaisin paikoilleen oikean paikan ja järjestyksen ylläpidon vuoksi.

Minun on tällä kerralla tosiaan aikomus vaihtaa ainoastaan tuo iskarin laakeri, mutta luonnollisesti raotan muutkin laakerit näkyviin ja huollan. Normaali proseduuri tällöin on vetää keskiholkkia puoli kerrallaan sen verran ulos, että toisen laakerin neulat tulevat näkyviin - mutta eivät putoa. Liuotan kunnolla WD-40 tai vastaavalla, tämä samalla pesee neuloja - kuivaan paperilla ylimääräiset litkut ja pinnoitan laakerin neulat vaseliinilla.

Vaihdettavasta otetaan päätystefat, ulkoholkit, keskiholkki ja neulat pois - puretaan siis "hylsyksi", muuten ne ovat lattialla ja siivous on tympeää.

Tässä päästään sitten mahdolliseen blogin "vinkki"-osioon... Minulla on pieni laatikollinen eri kokoisia pultteja, prikkoja, muttereita ja alumiinitankoja pelkästään ulosvetoon vakitettuina. Turhan usein on metodina vasara ja tuurna, varsinkin uutta laakeria asennettaessa saatat moukaroimalla vaurioittaa tämän tyyppisiä - peltikupillisia. Tällä tavoin saa myös uutta laitettaessa irtoneulat olla paikoillaan laakerissa, eikä tarvitse niitä takaisin askarrella.

 Sopivat kalut, holkiksi nappasin 27mm hylsyn ja yksinkertaisesti ruuvaat tiukan laakerin irti.

Laakeripesän seinään ei jäänyt naarmuakaan. Tämän jälkeen pesin ruostejäämät pois, sekä voitelin öljyllä asennuskitkaa poistamaan.

Prässimetodilla uusi sisälle ja loppuvaiheessa tarkistat työntömitalla, että laakeri tulee varmasti keskelle pesää. Nippusiteet tai vastaavat ovat kätevät pitämään toiset laakerit kasassa, ovat asennuksen tuoksinassa "itsepurkautuvaa" sorttia.

Vielä pieni lisävoitelu, päätyholkkien sisäpintoihin kunnon kerros vaseliinia ja koko komeus takaisin prätkään. Tämän jälkeen valveutunut kurapyöräilijä kipittääkin ajo- ja huoltopäiväkirjan pakeille merkkaamaan suoritetun huoltotoimen.

Uusi kausi ja vanhat kujeet.

Tästä se taas lähtee, meinaan harraste-endurosarjat käyntiin. Karhuenduro starttaa 21.9 Euran mainiolla reitillä, Satakuntaenduro viikkoa myöhemmin 28.9 Punkalaitumella ja Jokamiesenduro 5.10 Hämeenlinnassa.
Satakuntaenduron tapahtumaan olin taas perinteisesti panostani antamassa reittitalkoissa, joissa oli kiitettävästi väkeä mukana. Monipuolinen, kolmen täysin erilaisen maastokokeen sisältämä reitti tuli valmistettua.
Ensin ajetaan todella teknistä ja hidasvauhtista "Suomienskaa" kivien ja juurien seassa, siitä nopealle ja pitkälle sänkipellolle ja viimeiseksi pienen tiesiirtymän jälkeen vanhan crossiradan ja sen ympärysmetsän ylle reititettyä polkua.
Paikkaa voin varauksetta suositella, joten kaikki joukolla mukaan. Reitti on mielekäs, parkkitilaa löytyy, prätkän pesumahdollisuus sekä tilamyymälästä (Metsärannan liha Oy) vimosen päälle olevat tuotteet tuliaisiksi.
Matkaa Punkalaitumelle tuli reilu sata, joten oli järkevää ympätä samaan kulkimeen kolme talkoolaista. Takakontti oli vähintäänkin miehekäs, kun kuraiset kamppeet sinne pikaisesti runttasimme - kolme pyörää kun oli pakko kuljettaa avokärryllä.

SyysCyclo valmis, mitäs sitten rakennetaan.

Nojoo, otsake on nopeasti vastattu - talvipäivien varalle on tallissa purettuna Tunturi Tiger S, johon on jo ehditty satsi osiakin tilailemaan.

Mutta tästä viimeisestä rojektista voisi jotain nivoa yhteen, nyt kun tuolla on jo jokunen satku ajettukin.

Runkohan tässä on vanhempaa Nishikin MTB-kamaa, 26-tuumaisena. Runkoon soodapuhallus + pulverimaali. Keulaksi valitsin 28" teräksisen hybridikeulan - ajattelin näin saada emäputkea hieman sopivampaan korkeuteen. Myös keulan 60mm "ulostyönnön" arvelin tuovan vakautta ajoon, kun talvellakin meinaan tällä ajella. Keula värjättiin pulverilla rungon sävyyn.

Takajarrujen kanssa meinasi tulla epätoivo, koska levarikorvia ei ole ja v-jarrujen kiinnikkeet olivat paikoitetut 26" vanteelle. Olin jo valmistautunut rakentelemaan uudet länget v-jarruun, kun Pyörätohtorilta löytyi rullajarrullinen kappa, johon sopii seiskapakka.

Eteen olisi saanut kiinni levyn, mutta valitsin takapään velvoittamana tuonnekin rullajarrun - ompahan loskaa sietävät jarrut nyt sitten.

Vanteiksi laadukkaat kaksikuoriset holkitetut 28" kehät, 36 puolaa tekevät näistä kuoppia ja kuormaa kestävät.

Kasatessa ei varastossani ollut kuin 110mm stemmi, joka yhdessä maastopyörän pitkän yläputken kanssa tekivät ajoasennosta lievästi sanottuna rasittavan. Fillaritorilta bongasin aivan lähellä myynnissä 60mm stemmin, joka hoiti geometrian kuntoon.

Nyt sitten meinaankin "pilata" tämän pyörän lokareilla + takahäkillä, koska kuraisissa vaatteissa ei ole mielestäni mitään hienoa. Takahäkkiin taasen saa kiinni sivulaukun, jossa työtarvikkeet saa mukavammin kulkemaan saati selkärepussa.