Kuten huomaatte, mainonnan maailma saisi minusta oivan työratsun, mutta kokeillaan nyt edes jonkinlainen kertomus tuosta mainiosta reissusta taikinoida.
Koneen avasin, kun takalistossani tunsin koneen tärisevän normaalia enemmän. Pikainen öljyntäyttöaukosta tehty silmäily paljasti, että kytkinkorissa olivat kaikki palaset tallessa, joten aavistelin kampiakselista heittoa löytyvän.
Taktiikaksi valitsin pikaisen "raottamisen", eli ostoskoriin tipahtelivat ainoastaan lohkon tiivisteet ja kampikammion stefat, jotka näillä tunneilla oletettavasti ovat vaihdon tarpeessa.
Koneen saa avattua niin, että kytkintäkään ei tarvitse purkaa. Vaihteistossa kaikki pinnat ovat kuin uutta, sekä jokainen laakeri tuntuu terveeltä.
Laakerin pinnasta huomaan peräseinältä saakka, että aavistukseni osui oikeaan. Kampiakselissa on heittoa, joka on aikaansaanut "timanttikuviointia" pintaan. Kulumaa en vielä mittaamalla löydä, joten muuten todella terve laakeri saa vielä jäädä myllyyn pyörimään.
Tämä sama kuvio muuten löytyi hienosti kampurastakin - kiertokangen puolisella kaulalla ei mitään jälkeä, vastapuolella taasen vahvimmillaan. Mukaili täysin mittauksen löydöksiä.
Kampura työpaikalle, jossa huolellisesti tuli jokainen suunta tarkistettua. Sorvilla ei saa missään nimessä puristaa, puristamisen näkee muuten heittokellolla aika hienosti. Tämän lisäksi kampuraa pyöritettiin myös vapaana pukeilla jne. Limppujen epäkeskeisyys "pyörivässä suunnassa" oli uskomattoman hyvällä tolalla, ei satasen heittoa.
Sen sijaan kampura oli alkanut klassisesti leviämään limppujen ulkosyrjiltä mitattaessa, +0,07mm vastapuolelta kiertokangen tapista. Naputeltiin pienillä iskuilla suoraan, eiköhän tuo kiertokangen vaihtoon saakka taas hyvin toimi. Oikeastaan pitäisi tehdä kampurasta 3D-tiedosto, jota vasten voisi suoraan mitata ilman pyörittelyjä työpaikalta löytyvällä Faro-mittalaitteella, vaikka tämä saattaisi olla jo tarpeetonta hifistelyä.
Toinenkin olettamukseni osui oikeaan, magneettoon on alkanut tihkua hieman 2t-öljyä, joten stefan toiminta ei ole enää uutta vastaavaa. Mittarissa on nyt 180h, joten oli jo aikakin kurkata koneeseen - joka kaiken kaikkiaan on todella hyvässä kunnossa. Tässä Kotarin enskassa on niin suuret pyörivät massat, että absoluuttinen suoruus kampurassa näiden tuntien jälkeen olisi ihmeenä sitä luokkaa, että metallin parissa ammatikseni puurtavana olisin kyseisistä seoksista todella kiinnostunut.
Stefan sai kiskaistua kätevästi kovasti kotikutoisella negatiivisen vasaran korvikkeella, mutta uutta ei takaisin "vastakarvaan" saanut asennettua.
Siksi jouduinkin lämmittämään lohkon ja napauttamaan runkolaakerin irti. Pakoaukon säätimen laakeria (tai sen muovikuoria) suojasin alumiinilevyllä, joka toimii rattaiden lukitsijana kun päätymutterin kanssa puljataan.
Kun stefa oli asennettu sisäkautta, leikkelin suojaksi paperin ja lämmittelin lohkon uudelleen. Laakeri oli tämän ajan pakastimessa, joten montaa napautusta ei tarvittu tämän asennukseen.
Toinen puoli onkin helpompi, koska rullalaakerin sisäkehä jää kampiakseliin kiinni. Sisäkehän saa muuten poistettua 2-jalkaisella ulosvetäjällä kunhan ajat rälläkällä terävät urat - mutta varovasti, muuten on kampura entinen.
Taas on wanha pata kasassa, toivottavasti ajotunteja kertyy vähintään 50, ennen seuraavaa kurkaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti