Suuntimalaite budjettityyliin.

Joskus saattaa olla tuntemattomaan kaupunkiosoitteeseen suunnattaessa navigaattori kätevä laite.  Moottoripyöriin saa kaikkea hienoa kapinetta ostaa, mutta kalliita ovat ja suuriakin - nämä tuoreet versiot. Kyykkypyörässä taas ei tuota tilaa ole, joten esittelen nopean keinon kiinnittää tavallinen, vanha, autonavigaattori.
Ohjaamo on niukka, eikä kojelaudan ympäriltä löydy paikkaa, johon kääntyvä sarvi ei kolauttaisi - mikäli tuonne navin sijoittaa.

Pienen mallailun jälkeen totesin toisen pätkäsarven olevan ainoa järkevä piste telakoida ohjain.

Nylonista sorvattu sopiva pulikka, joka on 5-satkua mitattua sisähalkaisijaa suurempi.

Näimpä se pysyy pirun tiukasti paikoillaan, kumivasaralla saa naputella lopulta oikeaan syvyyteen - kunhan valmistuu.

Parin kympin navi, jonka uhraan tähän tarkoitukseen.

Porasin pulikkaan 12mm reiän, koska mittailin jalustan tuohon reikään sopivaksi.

Jalka irti ja työstämään tyköistuvaksi reikäänsä

Työstö valmis. Tämän jälkeen reikä täyteen kumi- ja muovipikaliimaa ja tappi kiinni.

Sitten naputellaan telakka sarveen ja homma valmis.

Hyvin ja tukevasti istuu, sateen sattuessa voi navin päälle kiskaista vaikka pienen, kirkkaan pussin. Ihan hyvin on kuitenkin kuplan alla suojassa - ajossa ei ainakaan kastu.

Navin mukana saapui myös autolaturi, jonka piuhan pituus riitti saapumaan istuimen alla olevasta tupakansytkäriltä perille saakka.

West Coast Street Cup 2014

Tapahtumalla on suhteet säiden haltioihin vähintäänkin kunnossa. Pahimmillaan 29ast varjossa eikä vesisadetta tarvinnut pelätä.
Itse asiassa keli oli turhankin paahtava, minä kun läksin liikkeelle nuoren tyttäreni kanssa. Nuorta ihoa ei varjottomassa lentokentässä voi kauaa ilman aurinkovoiteita pitää, joten alle tunnin kuluttua saapumisesta oli poistuttava. Jotain kuvia tuli napsittua.

Venttiilien säätö ja kaasarit synkkaan.

Kokolailla perusjuttuihin kuuluu myös venttiilien välysten oikeellisuudesta huolehtiminen, josta tässä pieni referointi.
Muusikon korvani kuuli lämpimäksi ajettuna moottorista pientä "tikitystä", eli joku/jotkut venttiilit ovat liian pienellä välyksellä. Venttiili ei sulje kunnolla ja työpaineita pääsee lautasen ja seetin välistä virtaamaan.
Tarpeeksi kamaa pois prätkästä siis ja kädet pikeen.

Nappasin tässäkin operaatiossa taas kaasarit pois, koska kone käy hieman laihalla. Tarkastin neulojen kunnon, kalvot sekä nostin neuloja yhden loven verran paksumman sopan toivossa.

Pannussa venttiilejä 16kpl, joten paljon tarkistettavaa. Operaatioon kannattaa laittaa hollille kunnollisen kokoinen paperi, johon saa mitatut välit merkkailla. Pari imuventtiiliä oli tosi pienellä välillä - aivan kuten arvasin. Imupuoli pitää olla 0,11-0,15mm ja pako 0,16-0,20 tässä mallissa - tarkista omasi valmistajan dokumentaatiosta.

Erikoisavainta ei minulla Jamppiin ollut, jolla säätöpalat saisi kätevästi vaihdettua. Juujuu, netissä näppäräsormiset kertovat kilvan, miten ilmankin saa vaihdettua... mutta oikeasti pakopuolella on niin vähän tilaa, että helppasin suosiolla pakonokkaa ylös sen, mitä tarvis oli. Tässä kuvassa demotaan irroitettua nokkaketjun kiristintä. Imupuolelle sai kyllä kätevästi talttameisselin ja pihdin kanssa palat vaihdettua.

Samalla valveutunut asentaja lukitsee nokkaketjun rattaaseen, kun nokkakeppiä hellitetään ja ketjuun annetaan löysiä, että ajoitukset pysyvät paikoillaan.

Analyysi tehty ja todettu kahden välyksen hoituvan toisista venttiileistä löytyneillä säätöpaloilla. Kaksi palaa joutui hakemaan kaupasta.

Kun välyksiä säädetään, niin on syytä hoitaa myös kaasarit synkkaan. Minulla on kotikutoinen, mutta tarkka manometri siihen puuhaan. Täytetty iloisen sinisellä 2T-öljyllä, jos kone sattuu hörppäämään nestettä itseensä.

Taas löytyi injektiotruutalle hommia. Toimii siis väliaikaisena bensatankkina.

Synkka säädetään moottorin normaalissa käyntilämmössä, tehtaan ilmoittamalla tyhjäkäyntinopeudella. Kuten kuvasta näkyy, kävivät mehustimet lievästi eritahtiin.

Säädetyn näyttämässä ja moottorin käynnissä on huomattava ero. Säädöstä sellainen nyrkkisääntö, että vivustot ovat usein "paritetun" kaasariparin logiikalla - mutta tarkasta kuitenkin poikkeustapauksien varalta. Neljä kaasaria, kolme säätöruuvia. Kaksi reunassa olevaa ruuvia säätävät kaasarin 1/2 ja 3/4 keskenään, keskellä oleva ruuvi nämä kaasariparit.
Oikoluettuna siis näin:
Ensin säädetään kaasarit 1 ja 2 keskenään synkkaan. Sitten tehdään sama kaasariparille 3 ja 4. Lopuksi nämä KAKSI PARIA synkataan keskenään.

Kaasari tulvii

Tätä tekstiä ei kuuluisi olla olemassakaan, koska kaiken piti olla kunnossa.  Maalari lupaili tankin valmiiksi Pääsiäispyhiksi, joten tarkoitus oli vain kiskaista bensalaari kiinni ja ajaa minkä ehtii - kelihän oli uskomattoman hieno koko pyhien ajan.
Kakkospytyn kaasari laski kaiken lävitseen ja samaan hyömyyn "kuivan kauden" jäljiltä myöskään bensahana ei pitänyt kunnolla, joten bensaa riitti huomattavasti enemmän kuin vain kohokammiollinen.
Illalla kiinnitetty ja huolella tankattu kulkine järjesti aamulla yllätyksen. Tallissa tuoksui bensiini oikein huolella, lattiat lainehtien. Onneksi pakoputken kollektorin liitos sallii bensan pudota, joten vikaisa sylinteri oli helppo paikantaa.
Mukavana yksityiskohtana kaiken keljutuksen ohessa mainittakoon, että tulppa irti moottoria pyritettäessä sain kelpo paineella bensat silmilleni - vaikka tukkeeksi jotain paperia laitoinkin.
Taltioin samalla tämän pikaisen operaation kännykälläni ja jaan tänne muutamin saatesanoin - olkoon tämä rohkaisevana "miniartikkelina" niille, joita rivinelkun kaasarien huolto pelottaa.
Huolimatta luotaantyöntävän täysinäisestä näkymästä, ei rivikoneen kaasarien pikahuolto ole mikään karmea tehtävä. Katteet ja tankki irti, kukin tyylinsä mukaan, jonka jälkeen osapuilleen seuraavasti:
Akku pitää irroittaa, sekä ilmanputsarikotelon ruuvit poistaa - näin putsarikotelo liikkuu muutaman sentin taaksepäin.
Kaasarin asentotunnistimen sähköliitin irti (älä siis irrota tunnistinta, asentonsa on tarkka), sekä ryypyn vaijeri kaasarin päästä auki.
Löysää klemmarit sekä putsarikotelosta joka kaasarin osalta, että imukurkkujen klemmarit. Klemmarit saavat jäädä muuten paikoilleen.
Vedä koko kaasutinpaketti irti imukurkuista ja liu'uta pois paikoiltaan. Pitäisi mahtua tulemaan, auta kädellä putsarikoteloa pysymään niin takana, kuin mahdollista.
Vain ultrapesussa tms. joudut ottamaan kaasarit pois "paketista" yksitelleen, normihuollossa koko satsi saa olla kiinni - ja syytä onkin, synkronisoinnit yms. menee ketuilleen.
Pikaliinoilla sarveen roikkumaan asetettu paketti sallii kaasuvaijerienkin olla koko ajan paikoillaan.
Huolla aina yksi mehustin kerrallaan, osat eivät näin sekoa keskenään.

Kohokammio kannattaa ennen avaamista valuttaa tyhjäksi hölläämällä ruuvia, joka alakuvassa on juuri puolivälin alla, keskilinjasta vasempaan.

Kohokammio irti neljällä ruuvilla ja kuvassa poistettuna. Tässä näkymässä pääset vaihtamaan suuttimet, mittaamaan bensapinnan ja muuta mukavaa. Itse huomasin mitattuani, että bensapinta on aivan liian korkealla, eikä koho paina neulaventtiiliä kiinni. Manuaalista löydät mittauskohdan, sekä oikeat millimetrit. Minulla oli 19mm mitattuna, manuskan mukaan pitää olla 22,3-23,3

Ennen paketin takaisin työntöä, epäilevänä Satakuntalaisena testasin kaasarin vuotamattomuuden. Kaasarit ovat yleensä paritettu niin, että kaksi vierekkäistä jakavat saman tulvimisputken, sekä bensan syötön.
Tuuppasin ruutan bensaletkuun kiinni ja täytin bensalla.
Kaffeet välissä ja saatoin huomata bensan pysyneen, joten sitten masiina läjään.
Samalla putsasin tankin hanan ja vaihdoin sinne O-renkaan.
Prätkien bensahanathan toimivat niin, että normaalisti "auki" tai "varatankilla" asennossa bensantulo sallitaan vain kun moottori käy. Koneen imukurkusta lähtee pieni letku hanalle, joka "imee" jousikuormitteisen kalvon ja kalvossa kiinni ollut alumiinitappi O-renkaineen poistuu polttoaineen tieltä.
Käännettäessä hana asentoon "pri", virtaa polttoaine ilman moottorin käyntiä. Tämä siksi, että moottorin huollon jälkeen, tahi pitkän säilytyksen perään saattaa kohokammiot olla tyhjänä.

Kasauksen jälkeen vielä nippu "indikaattoripaperia" mopon alle, kun en purematta niellyt pitävyyttä. Bensahana kyllä piti, sen testasin laittamalla polttoaineet sisään ilman bensaletkun asentamista. Ei vuotoja.

Pyhät loppuivat, mutta loppui onneksi tällä haavaa remonttikin - niin, että juuri ehti iltasella tunnin lenkin naputtelemaan. Eikä ollut lainkaan pöllömpää - Pääsiäinen, +17astetta ja helvetisti vääntöä perseen alla.