Kakkospytyn kaasari laski kaiken lävitseen ja samaan hyömyyn "kuivan kauden" jäljiltä myöskään bensahana ei pitänyt kunnolla, joten bensaa riitti huomattavasti enemmän kuin vain kohokammiollinen.
Illalla kiinnitetty ja huolella tankattu kulkine järjesti aamulla yllätyksen. Tallissa tuoksui bensiini oikein huolella, lattiat lainehtien. Onneksi pakoputken kollektorin liitos sallii bensan pudota, joten vikaisa sylinteri oli helppo paikantaa.
Mukavana yksityiskohtana kaiken keljutuksen ohessa mainittakoon, että tulppa irti moottoria pyritettäessä sain kelpo paineella bensat silmilleni - vaikka tukkeeksi jotain paperia laitoinkin.
Taltioin samalla tämän pikaisen operaation kännykälläni ja jaan tänne muutamin saatesanoin - olkoon tämä rohkaisevana "miniartikkelina" niille, joita rivinelkun kaasarien huolto pelottaa.
Huolimatta luotaantyöntävän täysinäisestä näkymästä, ei rivikoneen kaasarien pikahuolto ole mikään karmea tehtävä. Katteet ja tankki irti, kukin tyylinsä mukaan, jonka jälkeen osapuilleen seuraavasti:
Akku pitää irroittaa, sekä ilmanputsarikotelon ruuvit poistaa - näin putsarikotelo liikkuu muutaman sentin taaksepäin.
Kaasarin asentotunnistimen sähköliitin irti (älä siis irrota tunnistinta, asentonsa on tarkka), sekä ryypyn vaijeri kaasarin päästä auki.
Löysää klemmarit sekä putsarikotelosta joka kaasarin osalta, että imukurkkujen klemmarit. Klemmarit saavat jäädä muuten paikoilleen.
Vedä koko kaasutinpaketti irti imukurkuista ja liu'uta pois paikoiltaan. Pitäisi mahtua tulemaan, auta kädellä putsarikoteloa pysymään niin takana, kuin mahdollista.
Vain ultrapesussa tms. joudut ottamaan kaasarit pois "paketista" yksitelleen, normihuollossa koko satsi saa olla kiinni - ja syytä onkin, synkronisoinnit yms. menee ketuilleen.
Pikaliinoilla sarveen roikkumaan asetettu paketti sallii kaasuvaijerienkin olla koko ajan paikoillaan.
Huolla aina yksi mehustin kerrallaan, osat eivät näin sekoa keskenään.
Kohokammio kannattaa ennen avaamista valuttaa tyhjäksi hölläämällä ruuvia, joka alakuvassa on juuri puolivälin alla, keskilinjasta vasempaan.
Kohokammio irti neljällä ruuvilla ja kuvassa poistettuna. Tässä näkymässä pääset vaihtamaan suuttimet, mittaamaan bensapinnan ja muuta mukavaa. Itse huomasin mitattuani, että bensapinta on aivan liian korkealla, eikä koho paina neulaventtiiliä kiinni. Manuaalista löydät mittauskohdan, sekä oikeat millimetrit. Minulla oli 19mm mitattuna, manuskan mukaan pitää olla 22,3-23,3
Ennen paketin takaisin työntöä, epäilevänä Satakuntalaisena testasin kaasarin vuotamattomuuden. Kaasarit ovat yleensä paritettu niin, että kaksi vierekkäistä jakavat saman tulvimisputken, sekä bensan syötön.
Tuuppasin ruutan bensaletkuun kiinni ja täytin bensalla.
Kaffeet välissä ja saatoin huomata bensan pysyneen, joten sitten masiina läjään.
Samalla putsasin tankin hanan ja vaihdoin sinne O-renkaan.
Prätkien bensahanathan toimivat niin, että normaalisti "auki" tai "varatankilla" asennossa bensantulo sallitaan vain kun moottori käy. Koneen imukurkusta lähtee pieni letku hanalle, joka "imee" jousikuormitteisen kalvon ja kalvossa kiinni ollut alumiinitappi O-renkaineen poistuu polttoaineen tieltä.
Käännettäessä hana asentoon "pri", virtaa polttoaine ilman moottorin käyntiä. Tämä siksi, että moottorin huollon jälkeen, tahi pitkän säilytyksen perään saattaa kohokammiot olla tyhjänä.
Kasauksen jälkeen vielä nippu "indikaattoripaperia" mopon alle, kun en purematta niellyt pitävyyttä. Bensahana kyllä piti, sen testasin laittamalla polttoaineet sisään ilman bensaletkun asentamista. Ei vuotoja.
Pyhät loppuivat, mutta loppui onneksi tällä haavaa remonttikin - niin, että juuri ehti iltasella tunnin lenkin naputtelemaan. Eikä ollut lainkaan pöllömpää - Pääsiäinen, +17astetta ja helvetisti vääntöä perseen alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti