Syysloman löydöksiä.

Ameriikkalaisten käyttämä nimike "Dirt bike", (suom."Kurapyörä"), on eittämättä oiva termi. Nämä kulkineet viedään niin ääriolosuhteisiin, suhteutettuna niiden sisältämään tekniikkaan ja valmistustoleransseihin, että kannattaa järjestää usein niitä hetkiä, jolloin tämä nimi ei täsmää - eli kunnollinen puhdistus ja huolto.

Esittelen seuraavassa syysloman löydöksiä kurapyörien sisältä.

 Aivan loman alkaessa sain toimeksiannon perehtyä Husqvarnan keulaan, joka ei toiminnaltaan ollut tyydyttävä.
Välittömästi keppejä painellessa kävi selväksi, että toisesta puuttui täysin paluuvaimennus, eikä puristuskaan paljoa vastaan laittanut.
Marzocchin kepit olivat yksikammioiset, jossa puristuspakka on aivan iskarin alapäässä. Tämä sama rakenne on muissakin 1-kammioisissa, joten näiden öljynvaihdossa ei kannata aikailla, kaikki paska makaa tuolla.
Jakajaventiloinnin päällä olevan jousikuormitteisen levyn kuuluu puristettaessa sulkea korkeammalla olevat reiät, jotta öljy joutuu kulkemaan shimmien läpi. Yhteen reikään oli kuitenkin tehnyt pesänsä käytetty nitojan niitti, joka piti levyä väkisin auki. Mistä hiivatista on niitti putkeen päässyt (?), tod.näk. huoltoa suoritettaessa on avattu jokin osapussi ja niitti lottovoiton omaisesti osunut putkeen.
Tämä selittää mietoa puristusvaimennusta, jatketaan etsintää, kuin verkonpaikkaaja.
Seuraavaksi tarkastelin shimmipakkaa, joka selvästi irvisti avoinaisena yhdestä kulmasta. Sieltähän löytyi näpsäkän näköinen, siniseksi eloksoitu alumiinin pala.
Samalla ratkesi paluuvaimennuksen puute, öljy pääsee puristuspakan läpi väärään suuntaan.
Alumiininen lukkomutteri oli tosi louhitun näköinen, ja värikoodi täsmää tämän palasen kanssa. Miksi tuota mutteria on louhittu, on täysi mysteeri - tuosta kun on helppo ottaa kiinni 19mm avaimella, eikä materiaalia irtoa. Voipi olla, että pakista ei ole löytynyt kuin huono jakari tai pihdit.
Huollon jälkeen toivottavasti kuopat ovat tasaisempia ja kivet pienempiä, ainakin toiminta muuttui jo näppituntumalla ihan tavattomasti.

Nitojan niitti

Alumiinin pala shimmipakan päällä.

 

Alumiinin pala lienee peräisin yläkorkin lukkomutterista.
 

Sitten vielä toinen kapine, joka minun oli kunnia vastaanottaa huollettavaksi; kaasutin samanlaisesta Hondasta kuin itsellänikin on (luit oikein, kaasutin - joillakin on vielä niin wanhaa kalustoa, että ruokailu tapahtuu ilman elektroonista ruiskua).
Oletuksena oli, että saattaa olla likaa sisällä. Aivan oikein, sitähän riitti.
Lähes jokainen osa on kittaantunutta paskaa täynnä, valitan huonoja kuvia, laiskuuttani näppäsin nämäkin taas puhelimella.

Suutinpesän yläosakin oli täynnä hiekanjyvää....

...sekä kohokammion pohjakuppi. Eipä ole ihme, että joskus kävi tyhjäkäyntiä, joskus ei. Hiekkaa on kulkenut tasaisen tappavasti läpi "ruokatorven".

Muutama valikoitu osa sai komennuksen läydä ultraäänipesussa.

Hienoa katsella, kun kanavista ja onkaloista puskee likaa. Pesua minun makuuni, samalla saa vaikka lukea päivän lehden.

Melkoinen satsi santaa ja muuta kuraa jäi pesurin pohjalle, suuri osa poistui pesuveden mukana jo lavuaariin.

Hohtavan syväpuhdasta, kyllä taas kelpaa.