Mopo keskijalalle, jokunen kalikka ja pehmustetta tukemaan niin, että eturengas on ilmassa.
Jarrusatulat kannattaa laittaa roikkumaan vaikka pikaliinoilla ja lokasuoja irroitetaan. Etupyörä poistetaan tämän jälkeen.
Avaa yläkolmion kiristyspultti ja helppaa iskarin korkkia hieman auki. Tässäkin oli laitettu korkit aivan sairaan kireälle, ei mitään tolkkua. Korkki laitetaan vain napakasti kiinni, koska sen jälkeen kun yläkolmio kiristetään niin tuo tulppa ei lähde mihinkään vaikka olisi ollut sormikireydellä.
Kun iskari on käsissä, otetaan tulppa irti, sekä sen jälkeen mahdolliset "irtoavat" osat - seuraaja sekä aluslevy löytyivät täältä. Jousikin sieltä vielä toivottavasti löytyy...
Putkesta tyhjennetään öljyt (mönjät) pois. Sen vähän, mitä katuprätkien keuloja olen huoltanut, niin huomaan näiden iskareiden huolloista säästeltävän. Eivät ehkä niin paljoa tarvitse ominaisuuksia kuin enduro liukkaassa suomimetsässä, mutta turvallisuustekijä on tämäkin liikenteessä.
Tyhjennetty putki nätisti pukkiin, esim. alla kuvatun tyylisesti.
Purkuruuvi vaimentimelle löytyy aivan pohjasta, jota lähdetään avaamaan.
Kerran kymmenestä tuon saa helposti auki "käsipelillä", koska vaimennin pääsee sisällä pyörimään, eikä pultti löystyttyään lähde aukeamaan. Tavallinen 8mm kuusiokolohylsy ei ylettänyt tässä tapauksessa perille, joten sahasin tavallisen kuusiokoloavaimen poikki,
...ja pyöräytin sitä pulttipyssyllä kera 8mm hylsyn. Kiitos massahitauden, vaimennin ei ehdi pyörähtää niin nopeasti kuin pulttimopo, joten pultti on käsissä todella vaivattomasti.
Pultin poiston jälkeen saatkin pudoteltua vaimentimen pois. Tuo vaimentimen päässä oleva nylon holkki löytyy vasta, kun sisäputki on poistettu. Kuva ei ole aivan "kronologisessa" järjestyksessä.
Irroitetaan kivi- ja pölysuojat
...sekä kaivetaan varovasti sokka irti.
Putki kouraan ja pakotetaan sisä- ja ulkoputket erilleen tasaisin vedoin. Tämän jälkeen poistetaan varoen liukuholkit ja stefa.
Minulla oli suuri syy epäillä putkien suoruutta, joten tein hyllynkannattimista nopean tuen.
Nuo kätöseni hedelmät pulttasin kiinni kakkosnelosen pätkiin.
Tein vielä päätystopparin toiseen puoleen ja heittokello putken keskelle.
"Vaivaiset" 5,4mm oli heittoa, joten pienen äkkipysäyksen ovat joutuneet sietämään.
Merkata kannattaa jo tässä vaiheessa "korkein" ja matalin kohta, jos putkille on aikomus tehdä jotain muuta kuin laittaa metallikeräykseen.
Alla oleva kuva vielä simuloi, miten paljon tyhjää jäi, vs. kohta jossa juuri vastapuolella mittarin kärki tapasi putken pinnan.
Taipuminen oli tapahtunut jälleen aivan alakolmion alta, eli tiivistepintaa tuossa kohdassa ei ole. Putkessa tuntui aivan pieni ryppy, kun tarkkaan sormilla koitteli.
Tämä putki siis kannatti suoristaa, joten messingistä pienet lestit sorvipakan leukoihin sekä tunkin alle ja ei kun taittamaan takaisin. Sorvissa on näppärä suoristella, on tukeva ja saa tunkkauksen välissä pyöriteltyä jäljellä olevaa heittoa. Tästä tuli suora, enkä onnistunut lisää ryppyjäkään saamaan aikaan.
Takaisin tallissa ja hyvin voideltu uusi stefa putkeen.
Liukuholkit paikoilleen jne. Putki kasataan kuin purettiinkin, mutta päinvastaisessa operointijärjestyksessä. Öljyt laitettiin ilman jousta, sisäputki syvimpään asentoonsa painettuna. 555ml 10W öljyä, tyhjää piti jäädä sisäputken yläosasta öljypintaan 121mm.
Entinen käyrä, nykyinen suora putki valmiina nielemään monttuja, joita Suomen teillä tänäpäivänä valitettavasti riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti