Omalle kohdalle tuo jäätäminen on sattunut ainoastaan yhtenä talvena, vuonna 1996. Silloinkin laitoin sen Yamaha YZ 125 heikkoudeksi, kun toinen pyöräni (Suzuki) ei suostunut jäätymään, eikä liioin lankomiehen Honda.
Nyt se sitten tapahtui, kisojen aikana. Samaa reittiähän tässä ollaan käyty sorvaamassa auki vaikka missä kelissä, eikä ongelmia ole ollut.
Pakkasta oli kyllä het aamulla sen verran, että jäätyminen oli mahdollista. Tähän kun otetaan huomioon erittän raju pakkasen laantuminen, voimakkaan auringonpaisteen kera, oli otolliset olosuhteet katetut.
Päivän aikana pöllyävä lumi suli sylinterissä ja syylärissä, josta kulkeutui kylmiin komponentteihin jäätyen niihin.
Tankkaamassa ollessani sammutin pyörän, jolloin nesteenä ollut vesihelmi kaasarissa hyytyi, eikä prätkä enää kaynnistynyt. Vuoren Mika äkkäsi tuskani ja rakenteli kaasarin eteen varikkomatosta suojan, samalla noituen kun kerroin että jäänestoa ei ole. Ei tankissa, saati mukana muutenkaan. Sitten pyörä väkisin ryypyn kanssa käymään, matosta vapaa poski aurinkoon päin ja hetken tyhjäkäyntiä. Kerran sammui pätkälle, mutta suostui pienen ajan päästä starttaamaan. Sen koommin ei jäätyvistä vesihelmistä ollut loppupäivästä enää häikkää.
Sen sijaan häikkää aiheutti se, että ilmanputsari oli täysin korpuksi jäätynyt, eikä hengittänyt kunnolla. Viimeisen lenkin ajoin huonolla ajalla väkisin, prätkähän kävi kuin ryyppy päällä. Mielenkiintoinen vietävä syheröissä, kun ei saanut kaasusta kokonaan helpata - kierrosten kerääminen kun ei ollut raivoisaa. Putsareita olisi ollut kotona autotallissa muovikassillinen...
Mukava ja hieno talvinen päivä oli kuitenkin, Sammilaiset pitivät huolen viihtymisestä. Nuotio rätisi, musiikki soi ja monen sortin kuumaa ja kylmää einestä kojussa myytävänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti