Tehosuora käyty läpi, lienee asettumisen aika

Näin harrastajana on rennon mukavaa testailla eri kalustoa, kun sponsorit ja sopimus eivät aseta rajoitteita käytössä olevaan moottorikokoon / -tyyppiin .
Enduroharrastustani henkiin herätellessä muutamien välivuosien jälkeen, valitsin kaverin prätkän koeajon perusteella 450-kuutioisen nelarin.
Makea peli tuo olikin - pehmeällä hiekalla ja spoorissa. Kesäinen enskailu metsässä olikin jo eri luku. Moottorissa oli niin tolkuttomasti paukkua, että alkoi rankaisemaan väsyn tultua ja karkailemaan suunnastaan. Tuntui, että kevyempää pitää saada.

KTM EXC Racing 450 2004
 

Seuraavaksi vähennettiin tahteja ja iskutilavuutta. Tällä tulikin paukutettua ihan mukavat tuntimäärät. Ajotyylin muutoksen suuruus hämmästytti. Isolla nelikolla oli tottunut, että takajarrua ei paljoa tarvittu - siitä piti huolen reipas moottorijarrutus, sekä vaihdepolkimeen ei juurikaan kajottu. Kolmoselle kun päästiin, niin siinä sai pitää - lähti liikkeelle vaikka nollavauhtisesta kurvista, sekä kelasi huippuja ihan tautisesti.

Nyt oli kepitettävä aina sopiva pykälä, sekä seistävä takajarrunkin päällä. Moottorissa ei ollut vääntöjä hiekalla pelastamaan alta luistavaa keulaa jne. Niin näppärä kuin tuo kaksisatanen olikin, jäi siitä hieman valju fiilis. Väännöllä ei oikein pystynyt ajamaan, tehopiikillä oltaessa oli sitten taas meno aika rajua. Vakioputki olisi pitänyt vaihtaa pois, kierrosten venyvyys tyssäsi paljon ennen, mitä tämän tyyppisessä pitäisi. Vaikka kova olenkin kalustoa vaihtamaan, on kyseessä todennäköisesti pyörä jota en enää koskaan tule ostamaan.



KTM EXC 200 2008
 

Kaksisatasen jälkeen olin kuitenkin vakuuttunut, että kevyttä ja herkkää pyörää on mukava ajaa, joten samantyyppistä kehiin - tai niin luulin. Crossipyörä enskan aihioiksi ja katupyöristäni tuttu merkki. Moderni pikkunelari ruiskulla, Suzuki RM-Z 250. Alusta oli hieman - mutta vain hieman - pintakova, joka ehkä aavistuksen kävi käsille Kotaria enemmän. Vaimennuksen toiminta oli kuitenkin todella johdonmukainen ja luottamusta herättävä. Kivien päältä uskalsi laskea ja crossiradallakin oli mukavaa harrastella, sen mitä tälläinen arka köntys nyt uskaltaa hyppyyttää.

Moottori on aivan taivaallinen. Kaasuun vastaavuus vähintäänkin välitön, alaväännöt hienot ja ajaminen kertakaikkiaan helppoa ja vaivatonta. Nelipuolikkaasta jäin kaipaamaan vahvaa ja välitöntä alarekisteriä, mutta turhan rajua repäisyä kavahdin. Tässä oli juuri nappiin, lähtee alhaalta ja rivakasti, mutta ei ole "koko kylä liikkeellä" vaan hallittavissa.

Runkohan Suitsassa on aina suosinut nopeita suunnan muutoksia, joten ajaminen enskapoluilla oli sujuvaa ja kevyttä. Hieno pyörä, jota uskallan suositella kenelle tahansa.



Suzuki RM-Z 250 2010
 

 Kun tuota pikkunelaria olin hankkimassa, oli pitkään toisena vaihtoehtona piikkinen. Sen verran se jäi kaivelemaan, että olihan tuo pakko hankkia.
Tässä tuli uutena tuttavuutena tunne, että pyörä on tosiaan hallittavissa koko ajan. Spoorissakin pystyi keulimaan pattien päältä, mutkiin pystyi ajamaan lujaa ja roiskaista nopea käännös. Tämä ei todellakaan pyri puskemaan mihinkään hyrrävoimien suuntaan, vaan tottelee kuuliaisesti ajajaa. Moottorissa on yllättävän paljon paukkua, mutta luonnollisesti vain tehopiikin alueella. Paremmin tuosta tehoa lähtee kuin kaksisatasesta Kotarista, sekä venyy ihan hulluna. Kun reitti on jouheaa, on pyörä nopea. Kuten edellisessä postissani päivittelin, on rajut vauhdin muutokset tälle vaikea paikka. Kuntoa piikkisen ajaminen vaatii, on hieman työläs näin nelikymppiselle. Tällä se harrastuksen aloittaminen olisi kuitenkin pitänyt tehdä.
Plussaa tulee myös alustalle, joka tässä toimi juuri kuten edellisessä pikkunelikossakin.

Päätetään päivitys tällä haavaa tähän.  Uusi peli on nyt tallissa ja valittu koko kavalkaadin kokemuksien pohjalta parhaiten omia mieltymyksiä vastaavaksi, mutta tehdään siitä oma "juttunsa".

Suzuki RM 125 2011