Ajokaverin kolmesatkuun olen aina ollut ihastunut, joten valikoin itselleni tuon saman prätkän - kaks'puolikkaana.
Kävin tuon lähes kokonaan läpi viikon aikana ja aivan "soivalta peliltä" vaikuttaa. Alhaalta vääntää ja tehon annostelu on tasaista ja ongelmatonta. Vakioputkella ei missään vaiheessa tehot "räpsähdä" sormille, vaan venyy ja venyy. Tehoja tälle taitotasolle vähintään riittävästi.
Tuossa kun iskarin päihin vaihtelin laakereita, niin muistui mieleeni lukuisat kerrat kun olen nähnyt vasaralla näitä pois runnottavan.
Sopivalla prikalla, pultilla ja hylsysarjasta oikean kokoisen hylsyn valitsemalla saat vaivattomasti prässättyä laakerit pois ja uudet takaisin. Alumiinitangoilla tms. saat lisää ulottuvuutta, jos jäkittää loppuun saakka
Yläkuvassa puristin hylsyllä laakerin päin prikkaa, josta lähti pienellä kumivasaran kopauksella irti, alakuvassa piti hakea lisää ulottuvuutta alumiinitangoilla.
Takaiskaria kun kuljetin huollossa TS-Racing yrityksessä, kävi ilmi, että iskari on ollut ennenkin säädettävänä. Käden jälki oli niin ilmeinen, että huoltoa suorittava Toni Salo osasi sanoa heti edellisen asentajan nimenkin. Ken tunnistaa lähes kokonaan "köyhdytetyn" PDS-pakan, jossa poistetut shimmit korvataan paksulla prikalla ;=)
X-rengas oli kuitenkin asentunut huonosti ja jäänyt puristukseen - iskari vuosi nestettä ulos, siksi tuon huollatin. Iskari tuntuu toimivan todella hienosti, joten ei tuo edellinen velho ensimmäistä kertaa ole ollut "keppiä käpälöimässä".
Mäntä oli hyvässä kunnossa, kuten sylinterikin. Vaihdoin kuitenkin uuden männän varmuuden vuoksi, sekä huolsin pakoaukon säätimen.
Talvi ei tunnut taittuvan ja tuntuikin hullulta vääntää Pääsiäisenä vielä uudet renkaat alle, mutta minkäs teet - Siikaisissakin vielä puoli metriä lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti